Kun kirjoittaa masennukseen liittyvää blogia, voi tulla mieleen kaikenlaista, jos blogiin ei ilmesty tekstiä pitkään aikaan. Miten ovatkaan asiat kirjoittajalla… No, asiat eivät ole niin huonosti, että se olisi syy hiljaisuudelle. En myöskään ole alkanut kyseenalaistamaan projektin merkitystä itselle niin kuin voisi helposti käydä nyt, kun sen aloittamisesta tulee kohta vuosi täyteen. Päinvastoin olen yhä vakuuttuneempi siitä, että lukemistaan kirjoista täytyy kirjoittaa, jotta muistaisi ne asiat, jotka niistä haluaa muistaa. On ajanhukkaa käyttää valtavasti aikaa lukemiseen vain saadakseen rastin ruutuun, että kirja luettu. Tämä painoi mieltäni, kun eräässä podcastissa mainittiin Sönke Ahrensin kirja How to Take Smart Notes. Ahrens esittelee siinä Zettelkeistiksi kutsutun metodin tehdä muistiinpanoja lukemistaan kirjoista ja niistä heränneistä ajatuksista. Zettelkeistin tarkoitus on luoda eräänlainen ulkoinen muisti niin, että mikään, mitä ei halua, ei katoa alitajunnan pimeään. Pelkästään se, että kirjoittaa muistiinpanoja, referoi tekstin ajatuksen omin sanoin, tukee muistamista. Mutta jos jotain kuitenkin unohtuu, niin kuin varmasti käy, se on löydettävissä omasta ”muistiinpanolaatikosta”. Tällaista olen viime aikoina puuhaillut.

Haluaisin vielä mainita Hanna Kuuselan kirjan Syytös, jonka juuri luin ja joka teki minuun vaikutuksen. Kuusela kuvaa kirjassaan tapahtumia, joissa liike-elämän lait ja pomot ottavat yhä tukevampaa otetta yliopistoihin (tarkemmin Tampereen yliopistoon) samalla kun yliopistojen itsehallintoon ja demokratiaan perustuvaa päätöksentekoa heikennetään. Sen sijaan, että yliopisto toteuttaisi perustehtäväänsä sivistyksen vaalimista, kasvattaisi itsenäisesti ajattelevia ihmisiä ja antaisi tieteen kehittyä omine ehtoineen, siitä muokataan talouskasvun päämääriä hyödyttävä laitos. Yliopisto oli minulle joskus jokseenkin merkityksellinen paikka. Vaikka siteeni sinne ovat nykyään aivan olemattomat, Kuuselan kuvaamat tapahtumat ja toisaalta hänen unelmansa paremmasta yliopistosta – ja sitä kautta maailmasta – saivat minut miltei kuohuksiin. Mitäpä muuta muistiinpanoarkistoni rakentaminen on kuin itseni sivistämistä ja oman ajattelun kehittämistä.