Ei kai koskaan saa tietää, mistä masennus todella johtuu. Ahdistusta tuottavia asioita sen sijaan pystyy nimeämään. Minä esimerkiksi tulen uskonnollisesta perheestä, ja piireissä, joissa kasvoin, puheet synnistä ja maailmanlopusta olivat tavallisia. Ei voi tehdä hyvää lapsen psyykelle uskoa, että sodat ja katastrofit ovat merkkejä lopun ajoista ja että sitkeä paha olo sisällä tarkoittaa sitä, että ei ole valmis luopumaan synnistä.
Nykyään merkittävin ahdistusta aiheuttava asia elämässäni on työ tai työn kultti. Muistan erään työhaastattelun muutaman vuoden takaa, jossa lausuin sanat: Olen hyvin työorientoitunut ihminen. Työ tuo elämälleni merkityksen. Ei ole kauaa siitä, kun tein omaan käyttööni power point -esityksen, johon listasin työuraan liittyviä tavoitteita sekä toimenpiteitä, joilla pääsen tavoitteisiin. Listat olivat pitkiä ja aikataulut tiukkoja.
Nyt nuo ajat tuntuvat kuin olisin ollut mielenhäiriössä tai aivopesty, mikä ei ole taida olla kaukana totuudesta. Olen myöhäisherännäinen mitä tulee sellaisiin kirjailijoihin kuin Eetu Viren ja Jussi Vähämäki. Erityisesti Viren puhuu paljon työstä ja siitä vapautumisesta, siis työstä kieltäytymisestä. Esimerkiksi esseekokoelmassaan Esseitä, jota paraikaa luen, hän kirjoittaa:
"Työstä kieltäytyminen merkitsee ennen kaikkea toisin elämistä. Elämän vapauttamista uran ja curriculumn vitaen logiikalta. Jos nykyisin haluaa ’saada töitä’, on oltava valmis tekemään koko elämästään ansioluettelo, väärentämään eletty elämä ja aivojen välinen yhteistyö yksilöllisiksi ansioiksi. Siksi työstä kieltäytyminen on elämän vapauttamista meriittien kasaamisen pakolta." (Viren 2023, 26.)
Kyseisessä tekstissä, ”Mitä työstä kieltäytyminen tarkoittaa…”, Viren käyttää häpeilemättömän korkealentoista kieltä kuin julistaisi ilosanomaa. Minuun kyllä uppoaa.
Käyn edelleen täysipäiväisesti töissä, vaikka en todellakaan ole työkykyinen. Olen pohjattoman väsynyt, ja ennen kaikkea olen menettänyt uskoni työn tarinaan (jos olet lukenut Rachel Cuskin esseekokoelman Mykkäkoulu, tiedät ehkä mitä tarkoitan). On vastenmielistä joka ikinen aamu avata kone ja ryhtyä töihin. Mutta enää en ole toivoton. Pelastautumissuunnitelma on jo aluilla.