Hello world. Hauskaa, että olet eksynyt depressiolukupäiväkirjan pariin. Tänne ilmestyy aika ajoin erään 'keskivaikeasta masennuksesta' ja 'epämääräisestä ahdistuneisuushäiriöstä' kärsivän mieli-ruumiin ajatuksia lukemistaan kirjoista. Kenties itsekin päädyit sivuille hakusanoilla kirjat, depressio, kuolema. Tervetuloa.

Kaiken muun lisäksi masennus on muuttanut suhdettani kirjallisuuteen. Hermostun helposti, erityisesti kirjoihin. En yksinkertaisesti jaksa yrittää aina ymmärtää ja antaa kaikille mahdollisuutta. Ennen innostuin kaikesta jännittävästä ja ei-jännittävästä. Minusta oli miltei päihdyttävää ottaa mikä tahansa outo teos ja ryhtyä kirjoittamaan siitä, tuntea riemu, kun teksti synnyttää tekstiä ja kirja alkaa avautua ja ajatukset ketjuuntua ja ristetä. Enää leikki ei innosta minua. Ei sillä, että väheksyisin kirjallisuutta, joka vetoaa ennen kaikkea älyyn. Se ei vain merkitse minulle enää mitään.